Ympäristö- ja luonnonvarojen hallinta on keskeisessä roolissa, kun ratkaistaan Itämeren ympäristöongelmien torjunnan ja luonnonvarojen kestävän käytön haasteita. HTM Mia Pihlajamäen väitöstyössä tarkasteltiin hallinnan tehokkuutta vertailemalla rehevöitymisen torjunnan ja silakkasaaliiden kestävän käytön hallintajärjestelmiä. Rehevöityminen on yksi Itämeren merkittävimmistä ympäristöongelmista. Silakan kalastuksen kestävyyttä puolestaan heikentää saaliin runsas käyttö turkiseläinten rehuna sen sijaan, että silakka päätyisi ihmisravinnoksi.
Itämeren ympäristö- ja luonnonvarojen hallinnan tehostaminen vaatii tutkimuksen mukaan toimenpiteiden järjestelmällisempää koordinointia. Lisäksi politiikkatavoitteet olisi määriteltävä tarkemmin ja eri politiikkasektorit tuotava kiinteämmin yhteen. Päätöksenteossa tulee huomioida Itämeren alueen sosiologinen ja kulttuurinen monimuotoisuus sekä hyödyntää monia tietolähteitä.
Tutkimus osoittaa, miten osallistamiskäytännöt ovat vaikuttaneet siihen, ettei edellä mainittuja kriteereitä ole saavutettu. Pihlajamäen mukaan joidenkin toimijoiden jättäminen tiedontuotannon ja politiikkaprosessien ulkopuolelle on osaltaan johtanut kriteerien laiminlyöntiin, mikä on heikentänyt hallinnan tehokkuutta. Joissain tapauksissa kriteerien saavuttaminen edellyttää kohdennetumpaa ja rajallisempaa osallistumista. – Osallistaminen voi edistää kriteerien saavuttamista monin tavoin. Se edellyttää kuitenkin huolellista pohdintaa siitä, kenet tulisi osallistaa, miten, ja mihin tarkoitukseen kyseisessä hallintakontekstissa, Pihlajamäki sanoo.
Pihlajamäen väitöstutkimus huomioi, että rehevöitymisen torjunta ja silakkasaaliiden kestävä käyttö ovat aiheina hyvin erilaisia. Tämän vuoksi tehokkaan hallinnan edellytyksistä ei ole olemassa yhtä mallia, joka sopisi sellaisenaan molempiin tapauksiin. Myös osallistamisen vaikutus kriteerien saavuttamiseen vaihtelee tapauksen mukaan.
Lähde: Tampereen yliopisto
Global site 
Finnish site