Mursut elävät arktisella alueella eri puolilla pohjoisnapaa. Ne liikkuvat jäälauttojen mukana, mutta pysyttelevät lähellä rannikkoa, sillä ne hankkivat ravintonsa matalissa vesissä. Mursut syövät pääasiassa erilaisia nilviäisiä, kuten simpukoita. Vaikka mursut voivat tiettävästi sukeltaa sadankin metrin syvyyteen, useimmiten ne etsivät ruokaa noin parinkymmenen metrin syvyydessä. Mursun hurjannäköiset syöksyhampaat soveltuvat moneen. Hampaiden avulla mursut tekevät hengitysaukkoja jäähän ja kampeavat itsensä merestä jäälautan kyytiin. Mursut käyttävät hampaita myös tappelemiseen, ja vanhemmilla mursuilla onkin usein lajitovereiden hampaiden jättämiä arpia paksussa nahkassaan. Pitkäikäiset mursut voivat elää jopa 40-vuotiaksi.
Ilmastokriisin seuraukset näkyvät erityisen voimakkaina mursujen elinympäristössä, sillä arktinen alue lämpenee jopa kolme kertaa nopeammin kuin maapallon muut alueet. Mursut ovat riippuvaisia merijäästä, jolle ne kokoontuvat lisääntymään, lepäämään ja tapaamaan lajitovereitaan. Merijään kadotessa mursut joutuvat entistä useammin kokoontumaan maalla. Sopivien kokoontumispaikkojen puutteessa ne joutuvat myös kerääntymään aiempaa suuremmiksi joukoiksi. Jopa kymmenien tuhansien mursujen massakokoontumiset ovat vaarallisia varsinkin pienemmille mursuille. Mursut ovat erittäin arkoja eläimiä, ja joutuvat pelästyessään helposti paniikin valtaan. Kaaoksen keskellä pikkumursut saattavat tallaantua lajitoveriensa alle tai tippua jyrkänteeltä. Suurimmat mursut voivat painaa lähes 2000 kiloa, joten paniikissa ne saavat helposti tuhoa aikaan. Myös mursujen ravinnonhankinta on maalla hankalampaa. Mursujen kokoontuessa rannalla lähistön ruokavarannot ehtyvät pian, ja mursut joutuvat uimaan pitkiä ja uuvuttavia matkoja löytääkseen ruokaa. Tulevaisuudessa mursujen ravinnonsaanti saattaa hankaloitua entisestään, sillä arktista merta happamoittavat hiilidioksidipäästöt uhkaavat meressä eläviä nilviäisiä.
Pelkona on, että ilmastokriisi johtaa mursujen merkittävään vähenemiseen. Jotta ilmastokriisin vaikutusta mursuihin ja voitaisiin arvioida paremmin, tarvitaan ajantasaista tietoa mursujen määrästä. Mursujen laskeminen on kuitenkin hankalaa, koska ne elävät niin karulla ja hankalasti saavutettavalla alueella. WWF ja British Antarctic Survey -instituutti (BAS) ovat kehittäneet ongelmaan ratkaisun: mursujen laskemisen avaruudesta käsin. Viime syksynä aloitetussa Walrus from Space eli Mursu avaruudesta -hankkeessa tavalliset ihmiset voivat etsiä satelliittikuvista yhteen kokoontuneita mursuja ja laskea ne. Näin mursujen määrästä voidaan saada uutta tietoa häiritsemättä säikkyjä eläimiä. ”Mursujen laskemista varten pitää käydä läpi valtava määrä satelliittikuvia, ja se olisi mahdoton tehtävä yhdelle tutkijalle tai tiimille. Siksi hankkeeseen osallistuminen päätettiin tehdä mahdolliseksi kaikille”, Hannah Cubaynes BAS:ista kuvaili hanketta sen alkaessa.
Mursu on vain yksi monista arktisista lajeista, jotka kärsivät ilmastokriisistä. Kylmään ja karuun elinympäristöön sopeutuneet lajit elävät parhaillaan keskellä valtavia muutoksia. Ilmaston lämmetessä myös esimerkiksi jääkarhun ravinnonsaanti hankaloituu ja naalin elintila Suomessa kapenee. WWF:n ilmastotyön tärkein tavoite on rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Vaadimme myös, ettei arktisia öljy- ja kaasuvarantoja hyödynnetä ja ajamme raskaan polttoöljyn käytön kieltämistä meriliikenteessä.
Lähde: WWF Suomi
Global site 
Finnish site