WWF:n tuore Living Planet -raportti: selkärankaisten villieläinten populaatiot pienentyneet keskimäärin 73 prosenttia

WWF:n Living Planet 2024 -raportti tuo uutta tietoa maapallon luonnon tilasta. Raportti perustuu Living Planet -indeksiin*, joka tarkastelee 5 495 selkärankaisen eläinlajin lähes 35 000 populaatiota eri puolilla maailmaa. Indeksin aineisto on aiempaa suurempi, sillä mukana on uutta tutkimustietoa esimerkiksi Brasiliasta ja Mekongin jokialueelta Kaakkois-Aasiasta. Tarkastelussa olevat populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 73 prosenttia vuosina 1970–2020. “Tilanne on huolestuttava, mutta meillä on olemassa keinot kääntää kehityksen suunta. Maailman valtiot ovat sitoutuneet luontokadon pysäyttämiseen, ja nyt tarvitaan konkreettisia toimia tavoitteen saavuttamiseksi”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Jari Luukkonen.

Living Planet -indeksi kuvaa suhteellisia muutoksia populaatioiden koossa. Se ei kerro, kuinka paljon villieläinten laji- tai yksilömäärät ovat vähentyneet. “On selvää, ettei yhdellä indeksillä voi kuvata kaikkia eläinpopulaatioissa meneillään olevia muutoksia. Silti Living Planetin kaltaiset indeksit voivat toimia barometreinä ekosysteemien hyvinvoinnille, samaan tapaan kuin osakemarkkinoita kuvaavat indeksit kuvaavat markkinoiden yleistä trendiä”, Luukkonen sanoo. Raportin mukaan suurimpia syitä villieläinpopulaatioiden kutistumiseen on luontaisia elinympäristöjä tuhoava maankäyttö erityisesti ruuantuotannon tarpeisiin. Myös lajien kestämätön käyttö, kuten ylikalastus, haitalliset vieraslajit, saasteet ja ilmastonmuutos ajavat luontoa ahtaalle. “Luonto- ja ilmastokriisien seuraukset ovat moninaiset. Kuluneiden kuukausien helleaallot, metsäpalot ja tulvat ovat muistuttaneet siitä, miten luonto voi suojata myös meitä ihmisiä. Monimuotoiset kosteikot varastoivat tulvavesiä, metsät ja kasvit suojaavat rannikoita myrskyiltä, joentörmiä ja rinteitä eroosiolta sekä ehkäisevät maanvyöryjä”, Luukkonen sanoo.

Living Planet -raportin mukaan luontokato ja ilmastonmuutos ajavat maapalloa yhä lähemmäs niin kutsuttuja keikahduspisteitä, joilla voi olla peruuttamattomia seurauksia. Tällaisia keikahduspisteitä olisivat esimerkiksi Amazonin sademetsän muuttuminen hiilinielusta päästöjen lähteeksi ja Itämeren kalakantojen romahtaminen. “Meidän on vältettävä keikahduspisteitä viimeiseen saakka. Amazonin tilanne on todella huolestuttava, sillä alueella on parhaillaan käynnissä piinaavan paha metsäpalokausi. Tällaisia tilanteita pitäisi pystyä suitsimaan”, Luukkonen sanoo ja muistuttaa myönteisten murrosten mahdollisuudesta. “Uusiutuva energia on valtavirtaistumassa, sukupuuton partaalla olevien lajien kantoja merikotkasta tiikeriin on saatu kasvuun ja yhä useampi yritys toimii päästöjensä vähentämiseksi.”, hän sanoo. Konkreettinen esimerkki suojelun voimasta on myös virtavesien ennallistaminen. Patojen purun alta vapautuneissa koskissa on tavattu Suomen mittakaavassa ennätysmäisiä poikastiheyksiä. Esimerkiksi Rautjärven Hiitolanjoella oli tänä vuonna kaksinkertainen määrä äärimmäisen uhanalaisen järvilohen poikasia viime vuoteen verrattuna. Virtavesien luonto kaipaakin kipeästi apua, sillä makeiden vesien lajien populaatiot ovat Living Planet -raportin mukaan kärsineet eniten.

Tänä syksynä päättäjillä on mahdollisuus muuttaa kehityksen suuntaa YK:n luontokokouksessa Kolumbiassa ja ilmastokokouksessa Azerbaidžanissa. Kokouksissa on esitettävä konkreettisia toimia aiempien sitoumusten saavuttamiseksi sekä tehtävä vaikuttavia päätöksiä luonto- ja ilmastotoimien rahoituksesta. Keskeistä on etenkin kehittyvien maiden tukeminen. “Lisäksi päättäjien on tunnustettava linkit luontokadon ja ilmastonmuutoksen välillä entistä paremmin. Kriisit ruokkivat toisiaan, joten ne on myös kansainvälisissä sopimuksissa sidottava paremmin yhteen”, Luukkonen sanoo.

Living Planet -raportti muistuttaa myös, miten luonnon suojelemisen ja ennallistamisen lisäksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia niin ruuan kuin energian tuotantoon ja kulutukseen. “Ytimessä on talous: edelleen huomattavia määriä rahaa kohdistetaan ympäristölle haitalliseen toimintaan. Luonnonvaroja on edelleen taloudellisesti kannattavampaa ylikuluttaa kuin käyttää kestävästi. Nyt vihdoin tulisi ottaa kestävyys kaikkea toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi. Yritysmaailmassa hyvä alku on siirtymäsuunnitelma, jonka avulla yritys sovittaa toimintansa maapallon kantokyvyn rajoihin”, Luukkonen toteaa.

Lue raportti täältä!

Lähde: WWF Suomi

Author: vastuullisuusuutiset