Analyysi: Glasgow’n ilmastokokouksesta jäi käteen karvaita pettymyksiä, kasa lupauksia ja oikeita edistysaskeleita

WWF:n ilmastovastaava Bernt Nordman osallistui Glasgow’n ilmastokokoukseen osana WWF-verkoston asiantuntijatiimiä. Vaikka Nordmanin mukaan lopputulos on pettymys, myös hyvää kehitystä tapahtui.

1. Ei pulaa lupauksista

Suuri joukko maita, mukaan lukien Brasilia, Indonesia ja Venäjä, lupasi pysäyttää globaalin metsäkadon vuoteen 2030 mennessä. Moni maa, Suomi mukaan lukien, lupasi lisätä rahoitusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kehittyvissä maissa. USA ja Kiina, eli suurimmat kasvihuonekaasujen päästäjät, lupasivat tehdä yhteistyötä päästöjen vähentämiseksi.

2. Kysymyksistä vaikein: rahoitus

Valtaosa tähän asti ilmakehään päästetyistä kasvihuonekaasuista on peräisin teollistuneista maista.
Kehittyneet maat lupasivat osana Pariisin sopimusta nostaa kehittyvien maiden ilmastorahoituksen 100 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Glasgow’ssa tavoite siirrettiin vuoteen 2023.

Ilmastonmuutoksen edetessä sopeutumistoimenpiteiden rahoituksen merkitys kasvaa. Glasgow’ssa sovittiin, että tulevaisuudessa puolet ilmastorahoituksesta on suunnattava sopeutumiseen. Maat sitoutuivat tuplaamaan sopeutumiseen käytettävän ilmastorahoituksen vuoden 2019 tasosta vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi sovittiin, että Pariisin sopimuksen mukaisilla kansainvälisillä hiilimarkkinoilla otetaan käyttöön viiden prosentin veroluonteinen siirtomaksu, jonka tuotto ohjataan ilmastosopimuksen sopeutumisrahastoon.

3. Elefantti huoneessa

Maailman valtioiden joukossa on edelleen niitä, jotka pyrkivät vesittämään kaikkia fossiilisten polttoaineiden alasajoon viittaavia kirjauksia. Ryhmään kuuluu luonnollisesti öljyntuotannosta taloudellisesti riippuvaisia maita, mutta se ei ole Nordmanin mukaan koko totuus.

4. Pariisin sopimuksen toimeenpanosta sopu

Pariisin sopimus on rakennettu vapaaehtoisuuden varaan. Yhteinen tavoite on sovittu, mutta jokainen maa päättää itse, millä panostuksella se talkoisiin osallistuu. Toimia ei määrätä ylhäältä alas eikä sanktiomekanismia ole. Keskiössä ovat niin sanotut NDC-dokumentit, joissa kuvataan maiden sitoutumista ilmastotoimiin. Suomi kuuluu EU:n yhteiseen NDC-dokumenttiin, jonka mukaan EU:n nettopäästöt vähentyvät vähintään 55 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030.

Vuonna 2015 Pariisissa ei sovittu vielä yhteisistä NDC-dokumenttien päivityssykleistä, mutta Glasgow’n kokouksen jälkeen dokumentit tullaan päivittämään joka viides vuosi ja tavoitteet asetetaan 10 vuoden päähän. Lisäksi Glasgow’ssa sovittiin, että NDC-sitoumusten toimeenpanosta raportoidaan vuosittain. Toimeenpanon seurannan tiukentaminen on Nordmanin mukaan erittäin hyvä uutinen.

5. Hiilimarkkinoille luotiin pelisääntöjä

Pariisin sopimuksen artikla 6:n mukaan osa ilmastotoimenpiteistä voidaan tehdä kansainvälisen yhteistyön puitteissa. Yksi mekanismi ovat niin sanotut vapaaehtoiset hiilimarkkinat, joihin esimerkiksi yritykset voivat osallistua. Hiilimarkkinoiden pelisäännöistä on väännetty kättä jo kuusi vuotta, ja tällä välin sääntelemättömät hiilimarkkinat ovat kasvaneet. Glasgow’ssa saatiin aikaan päätöksiä keskeisissä asioissa, kuten niin sanotun tuplalaskennan ehkäisemisessä. Tuplalaskenta tarkoittaa, että useampi toimija laskee päästöjä vähentävien tai hiiltä sitovien hankkeiden ilmastohyödyt itselleen.

Lisäksi Glasgow’ssa sovittiin tiukoista periaatteista, jotka koskevat toimenpiteiden ilmastohyötyjen lisäisyyttä, mitattavuutta ja pysyvyyttä. Markkinoille luovutetuista päästövähennysyksiköistä kaksi prosenttia mitätöidään heti ilmastohyödyn varmistamiseksi.

Lähde: WWF Suomi

Author: Riikka Pasanen