Pandemian aikainen nallehaaste kuroi umpeen sosiaalista etäisyyttä

Pandemianaikaista leikkiä ja leluaktivismia tarkasteleva tutkimus käsittelee kansainväliseksi ilmiöksi muodostunutta nallejahtia. Koronapandemia vaikutti myös leluleikkiin. Maaliskuun 2020 alkupuolella suomalaiset ryhtyivät asettamaan nalleja kotiensa ikkunoihin ohikulkijoita ilahduttaakseen. Nalleja tuotiin ikkunoihin yhtä aikaa Uudessa Seelannissa, Australiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

– Tähän leluasetelmiin perustuvaan ja sosiaalisen median alustoilla jaettuun leikkiin liitettiin myös varhaisessa vaiheessa pelillistetty tavoite, leluhahmojen bongaamiseen perustuva nallehaaste, lelututkija Katriina Heljakka kertoo.

Niin lapsia kuin aikuisia leluasetelmien pariin houkuttelevasta, maailmanlaajuisesta leikkitoiminnasta tuli nopeasti suosittu ja kansallisen median laajasti huomioima ilmiö. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan leikin muotoa Suomen näkökulmasta. Heljakka hyödynsi tutkimuksensa aineistona suomalaisia ja kansainvälisiä uutisartikkeleita, sosiaalisessa mediassa jaettuja nallejahtikuvia sekä aiheeseen liittyviä twiittejä.

Tutkimus osoittaa, että poikkeusolojen aikaiseen leluleikkiin liittyy kaksi merkittävää tekijää, jotka kurovat umpeen leikkijöiden kokemaa etäisyyttä: leikkijöiden neuvokkuus ja leikillinen resilienssi, jonka voimin leikitään yhdessä ja yhteisen hyvän puolesta fyysisen eristäytymisen tuomien haasteiden vaikutusta vastaan.

Leluaktivismilla tarkoitetaan erilaisten hahmolelujen, kuten muotinukkejen, toimintafiguurien ja eläinlelujen, esimerkiksi erilaisten pehmojen, valjastamista poliittisen tai eettisen tavoitteen näkyväksi tekemiseen ja edistämiseen.

– Suomessa aikuiset leikkijät ovat leluaktivismin nimissä ottaneet kantaa muun muassa sukupuolen moninaisuuteen, eläinten oikeuksiin ja rasismiin. Pandemian ajan leikkinä ilmenevä nallejahti on suoran toiminnan kollektiivinen kannanotto yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden puolesta, Heljakka kiteyttää.

Lähde: UTU

Author: Kirsi Seppänen