Suomalaiset hävittävät lääkejätteet mallikkaasti, mutta kaipaavat tietoa ympäristövaikutuksista

Tuoreen tutkimuksen mukaan 72 prosenttia suomalaisista aikuisista on huolissaan lääkkeiden ympäristövaikutuksista, mutta 75 prosenttia kokee, että aiheesta on liian vähän tietoa saatavilla. Joka kolmas pitääkin lääketeollisuutta tärkeimpänä lääkepäästöjen lähteenä, vaikka suurin osa päästöistä syntyy väestön lääkkeiden käytöstä.  Lääkejätteen hävitys näyttää kuitenkin sujuvan suomalaisilta mallikkaasti, sillä noin 90 prosenttia vastaajista palauttaa vanhentuneet ja käyttämättömät lääkkeet asianmukaisesti apteekkiin. Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen tutkijat julkaisivat kahden kyselytutkimuksen tulokset Dosis-lehden tuoreessa Lääkkeet ja ympäristö -teemanumerossa.

Ympäristökysymyksiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota myös lääkealalla ja lääkepoliittisessa päätöksenteossa. Monet lääkeaineet ovat luontoon päätyessään haitallisia, ja suurin osa lääkepäästöistä syntyy ihmisten tavallisesta lääkkeiden käytöstä, kun käytetty lääke erittyy tai huuhtoutuu elimistöstä viemäriin. Väestön näkökulmaa lääkkeiden ympäristövaikutuksiin ei ole kuitenkaan juuri tutkittu. Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin suomalaisväestön lääkkeisiin liittyvää ympäristötietoisuutta ja -näkemyksiä. Tutkimus pohjautui syksyllä 2019 toteutettuun Fimean Lääkebarometri-kyselyyn ja siihen osallistui 2104 suomalaista aikuista.

Tulosten perusteella suomalaiset tiedostavat hyvin, että lääkkeillä on ympäristövaikutuksia. Asia oli uusi ja tuntematon vain 22 prosentille vastaajista.  68 prosenttia tiedosti, että Suomen vesistöissä on mitattavissa olevia lääkeainepitoisuuksia. 88 prosenttia oli sitä mieltä, että lääkeainejäämät luonnossa aiheuttavat riskin ympäristölle, 72 prosenttia oli huolissaan lääkkeiden mahdollisista ympäristövaikutuksista ja 75 prosenttia oli sitä mieltä, että niistä on liian vähän tietoa saatavilla. Valtaosa eli 79 prosenttia tiesi, että lääkkeet päätyvät ympäristöön pääasiassa ihmisten käytön seurauksena, mutta 37 prosenttia kuitenkin arvioi pääasialliseksi päästölähteeksi lääketeollisuuden jätevedet. Vastaajista 94 prosenttia tiesi ettei lääkejäte sovellu hävitettäväksi sekajätteen seassa ja 70 prosenttia tiesi, että lääkkeen oikea hävittämistapa löytyy pakkausselosteesta.

Eniten epätietoisuutta lääkejätteiden oikeasta hävittämisestä oli miehillä ja nuorilla aikuisilla. Lääkkeiden ympäristöriskeistä tietoisimpia olivat keski-ikäiset ja vähintään keskiasteen koulutuksen suorittaneet. Tutkijoiden mukaan tulokset kertovat, että lääkkeiden ympäristöriskeistä tarvitaan lisää tiedottamista ja sitä kannattaa kohdentaa erityisesti alle 35-vuotiaille, vähemmän kouluttautuneille sekä niille, joilla ei vielä ole säännöllistä lääkitystä. Lääkejäte luetaan Suomessa vaaralliseksi jätteeksi, joka on kerättävä erillään muusta jätteestä. Lääkejätteen keräyspisteinä toimivat apteekit. Virheellisesti esimerkiksi viemäriin tai sekajätteen mukana hävitetyt lääkkeet lisäävät ympäristöön päätyvää lääkekuormaa. Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, miten suomalainen aikuisväestö hävittää vanhentuneet ja tarpeettomat lääkkeet. Vuoden 2019 lopulla toteutettuun kyselyyn vastasi 2030 aikuista Taloustutkimus Oy:n vastaajapaneelista.

Kyselyn perusteella valtaosa suomalaisista hävittää lääkejätteen oikeaoppisesti apteekkiin palauttamalla. Vastaajista 93 prosenttia palautti apteekkiin kiinteät ja 89 prosenttia nestemäiset lääkejätteet. Kuusi prosenttia kuitenkin hävitti lääkejätteen virheellisesti sekajätteen mukana ja prosentti viemärin kautta. Lääkejätteen keräyspisteiden laajentaminen apteekkien ulkopuolelle voisi myös edistää lääkejätteen oikeanlaista hävittämistä erityisesti niiden joukossa, joilla ei ole säännöllistä asiointia apteekissa. Tutkimukset toteutettiin osana Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa kestävän lääkekehityksen SUDDEN-tutkimushanketta. Monitieteellisen hankkeen tavoitteena on parantaa lääkealan kestävyyttä ja vähentää lääkkeen elinkaaren aikana syntyviä ympäristöhaittoja.

Lähde: Itä-Suomen yliopisto

 

Author: Tiia Tuomisto