WWF murtaa metsätyöllään jatkuvan kasvatuksen myytit

WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen murtaa jatkuvaan kasvatukseen liittyviä myyttejä.

Miksi monet haluavat siirtyä avohakkuista jatkuvan kasvatuksen menetelmään?
Suomessa on vuosikymmenien ajan tehty isoja avohakkuita. Tämä on herättänyt paljon kritiikkiä, ja siksi metsiä käsitelläänkin yhä useammin jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Jatkuvan kasvatuksen menetelmän ansiosta metsä säilyy aina peitteisenä, koska puita ei hakata suurelta alalta, vaan suuria puita poistetaan yksittäin tai pieninä ryhminä. Tällöin maisema ei muutu kovinkaan paljon. Peitteisinä säilytetyt metsät ovat myös hyvin tärkeitä ihmisten virkistäytymisen ja ulkoilun kannalta.

Voiko jatkuvaa kasvatusta toteuttaa kaikissa metsissä?
Kaikkia metsiä voi hoitaa erilaisilla jatkuvan kasvatuksen menetelmillä. Olennaista on huomioida aikajänne, jolla menetelmällä saadaan aikaan muutosta metsän rakenteessa. Jos metsässä ei valmiiksi ole nuorempia puita, on muutos tietysti hitaampi.

Miten jatkuvan kasvatuksen menetelmä auttaa metsälajistoa?
Metsät, joissa ei ole suuria hakkuuaukkoja, tarjoavat elinympäristön monelle metsälajille. Metsien lajeista 20–25 prosenttia elää lahopuulla, minkä vuoksi on tärkeää, että kaikissa hakkuissa jätetään kookkaita eläviä puita, kuolleita pystypuita sekä maahan lahoavia puita.

Mitä vesistövaikutuksia jatkuvan kasvatuksen menetelmällä on?
Jatkuvan kasvatuksen metsässä maa ei ole koskaan paljaana, jolloin metsään jäävä puusto sitoo vettä ja sen myötä ravinteita ja kiintoaineita. Näin metsää ympäröivät vesistöt säilyvät puhtaampina kuin avohakkuun lähistöllä. Pienvesien varrelle on jätettävä käsittelemättömät, mahdollisimman leveät suojavyöhykkeet.

Miksi jatkuvan kasvatuksen menetelmä on tärkeää ilmastonmuutoksen näkökulmasta?
Peitteinen metsä varastoi hiiltä maaperään paremmin kuin avohakattu metsä, josta hiiltä vapautuu pitkään hakkuun jälkeen. Avoimella alalla hakkuutähteet lahoavat nopeasti, kun taas peitteisessä metsässä lahoaminen on hitaampaa ja hiili varastoituu lahopuuhun pidempään. Jatkuvan kasvatuksen metsässä hiilen sitoutuminen puustoon jatkuu metsänkäsittelystä huolimatta, kun taas avohakkuun jälkeen metsästä tulee hiilen lähde jopa 15–30 vuodeksi. Metsän hakkuutavan valinnalla on siis merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Lähde: WWF Suomi 

 

Author: Saara Kämppi