Uhanalaisten raakkujen palautusta kotijokiinsa kokeillaan ensi kertaa – ensimmäinen tarkastuskäynti ennustaa menestystä

Saapa nähdä, selviävätkö hengissä ollenkaan, pohti tutkimusavustaja Hanna Suonia, kun hän kesäkuun alussa kantoi jokihelmisimpukan poikasia koekasvatukseen Mustionjokeen Raaseporissa. Puolitoista kuukautta myöhemmin hän saattoi jo huokaista helpotuksesta: Konneveden tutkimusasemalla kasvaneet, hiekanjyvän kokoiset raakut olivat muutamaa yksilöä lukuun ottamatta hengissä ja kasvaneet joessa hyvin.

”Tulokset ovat jopa odotettua paremmat, sillä alun perin 2–3 millimetrin kokoiset raakut ovat kasvaneet keskimäärin jopa 20 prosenttia. Tästä voi päätellä, että raakut ovat löytäneet itselleen sopivaa ravintoa ja veden laatu on riittävän hyvä”, Suonia iloitsee.

Koekasvatuksen ensimmäiset tulokset ovat hyvä uutinen pitkäikäiselle mutta erittäin uhanalaiselle raakulle. Raakkuja elää Mustionjoessa pienenä populaationa, mutta kanta ei voi hyvin. Joenpohja on liettynyt, ja raakut elävät siellä heikkokuntoisina, stressaantuneina ja lisääntymiskyvyttöminä.

Suonia havaitsi raakkujen ahdingon neljä vuotta sitten, minkä jälkeen Jyväskylän yliopiston tutkijat kiidättivät niitä kuntoutukseen ”raakkukylpylään” Konneveden tutkimusasemalle. WWF on ollut mukana rahoittamassa kylpylän toimintaa.

Suureksi helpotukseksi raakkujen onnistui tuottaa toukkia. Ja nyt, neljän vuoden jälkeen, noin parikymmentä pientä raakunpoikasta laskettiin Mustionjokeen tunnustelemaan, olisiko niillä mahdollisuuksia selviytyä kotivesissään. Poikasia vietiin myös raakkukadosta kärsineeseen Ähtävänjokeen Pohjanmaalla sekä Vihtijokeen Uudellamaalla. Osa jätettiin tutkimusasemalle verrokkiryhmäksi.

”Tämä kesä on pitkälti testailua. Käymme noin kuukauden välein tarkistamassa, ovatko poikaset kasvaneet, ovatko ne saaneet ravintoa ja miten jokivesi sopii niille”, Suonia sanoo.

Testipalautusta on edeltänyt elinympäristöjen kohentaminen ja etenkin vaellusesteiden poisto lohikalojen nousun tieltä. Mustionjoessa on esimerkiksi rakennettu kaksi vesivoimapatoa ohittavat kalaportaat, ja kalojen on tästä vuodesta eteenpäin mahdollista nousta jokeen ensimmäistä kertaa 60 vuoteen. Lohikalojen pääsy jokeen on raakulle elintärkeää, sillä raakut elävät osan poikasvaiheestaan lohikalan kiduksissa. Joki vaatii toki jatkossakin kunnostusta. Pohja liettyy edelleen, ja se saattaa aiheuttaa ongelmia.

Piskuiset poikaset ovat osoittaneet olevansa sinnikkäitä, joten ne jäänevät jokiin syksyyn saakka. Talveksi ne todennäköisesti nostetaan ylös ja palautetaan raakkukylpylään.

”Tai sitten ne talvehtivat joessa. Silloin ne olisivat oman onnensa nojassa, ja vasta keväällä menisimme katsomaan, mitä niille kuuluu”, Suonia pohtii.

WWF on tukenut raakun suojelua vuosikymmeniä niin kenttähankkeissa kuin tutkimustyötä, kuten Konneveden tutkimusasemaa, tukemalla. Kenttätöissä WWF suojelee raakkua purkamalla patoja, kunnostamalla jokia ja puroja sekä parantamalla veden laatua esimerkiksi rakentamalla kosteikoita.

Lähde: WWF

Author: Kirsi Seppänen