Tiesitkö tätä lumileopardista? Kokosimme 6 faktaa uhanalaisesta kissaeläimestä

Uhanalaisen lumileopardin elämästä ei tiedetä vielä läheskään kaikkea, ja yli 70 prosenttia kissapedon elinympäristöistä on edelleen tutkimatonta maaperää. Uusi tieto auttaisi lajin suojelussa. Lumileopardin elinalueet levittäytyvät 12 maan alueelle Himalajan ja Keski-Aasian vuoristoissa. Eläimen liikkeistä tiedetään kuitenkin valitettavan vähän: WWF:n viime keväänä julkaistun selvityksen mukaan jopa 70 prosenttia uhanalaisen kissaeläimen elinympäristöistä on edelleen tutkimatta. Tämä ei ole ihme, sillä lumileopardi elää karuissa oloissa korkeilla vuorilla. Tutkimustieto auttaisi suojelemaan vaarantunutta lajia entistä tehokkaammin. Lajin yksilömäärät ovat olleet laskussa, ja tällä hetkellä lumileopardien kannan koon arvioidaan liikkuvan 4 000 ja 6 600 yksilön välillä. Vaikka lumileopardi elää karuissa vuoristo-oloissa, ihmistoiminnan vaikutukset yltävät myös sinne. Lajin suurimmat uhat ovat elinympäristöjen väheneminen esimerkiksi teiden, rautateiden ja kaivosten tieltä, salametsästys ja petoviha sekä ilmastonmuutos. Onneksi tutkimusmenetelmät kehittyvät, ja lumileopardeista saadaan jatkuvasti lisää tietoa. Kokosimme yhteen kuusi faktaa tästä vuorten haamuksikin kutsutusta ikonisesta kissapedosta.

  1. Lumileopardi on karujen olosuhteiden mestari
    Lumileopardi on sopeutunut erittäin hyvin rankkoihin ja kasvillisuudeltaan niukkoihin olosuhteisiin. Paksu turkki, isot käpälät ja pörröinen häntä suojelevat sitä kylmältä. Tassut toimivat lumikenkien tavoin. Pitkä häntä puolestaan auttaa jyrkillä vuorenrinteillä tasapainoilua.
  2. Mestarimaastoutujaa seurataan piilokameroilla
    Lumileopardia kutsutaan Himalajalla vuorten haamuksi, sillä se on äärimmäisen arka eläin. Tämä tekee lumileopardien tutkimisesta erittäin vaikeaa. Siksi piilokamerat ovat tehokas keino lajin yksilömäärän ja elintapojen tutkimiseen. Infrapunalla ja itselaukaisimella varustettujen kameroiden avulla yksilöistä saadaan kuvia ja videota. Kuten tiikerin, myös lumileopardin turkin kuviointi on yksilöllinen, ja vertaamalla turkin kuvioita yksilöiden liikkeistä saadaan arvokasta tietoa.
  3. Naukuva peto elää noin 10-vuotiaaksi
    Lumileopardi ei pidä itsestään turhaa meteliä – se ei nimittäin osaa karjua. Sen sijaan lumileopardi kykenee naukumaan, murisemaan ja ulvomaan. Lumileopardi on silti ravintoketjun huipulla oleva peto, joka pystyy kaatamaan itseään jopa kolme kertaa painavamman eläimen. Se saalistaa villejä vuorilampaita ja -vuohia sekä alppikauriita. Lisäksi sille kelpaavat muun muassa murmelit, jänikset, jyrsijät ja kanalinnut. Luonnollisten saaliiden puutteessa lumileopardit tappavat myös kotieläimiä. Lumileopardin pennut syntyvät myöhään keväällä tai aikaisin kesällä. Yhdessä poikueessa on yleensä 2–3 pentua. Lumileopardin keskimääräiseksi eliniäksi on arvioitu 10–12 vuotta.
  4. Lumileopardin tilanne kuvastaa koko alueen luonnon tilaa
    Koska lumileopardi on ravintoketjun huipulla, se on vuoristoisten elinalueidensa indikaattorilaji. Tämä tarkoittaa, että lumileopardien määrä ja hyvinvointi kertoo koko alueen luonnon tilasta. Lumileopardien tarkkaa määrää on kuitenkin vaikea laskea. Niitä arvioidaan olevan noin 4 000–6 600. Populaatio elää 12 maan alueella: Afganistanissa, Bhutanissa, Kiinassa, Intiassa, Mongoliassa, Nepalissa, Pakistanissa, Venäjällä, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Tadžikistanissa ja Uzbekistanissa. Lumileopardien pannoituksen yhteydessä eläimille tehdään terveystarkastus ja erilaisia mittauksia. Pannoitustiimin jäsenet tutkivat leopardia Nepalissa. Saadun tiedon perusteella suojelua voidaan kohdentaa entistä tarkemmin ja lajista opitaan lisää.
  5. Ilmastonmuutos pakottaa kohti korkeuksia
    Himalajan vuoristo on erittäin herkkä ilmaston lämpenemisen vaikutuksille, kuten jäätiköiden sulamiselle. Lumileopardin selviytymismahdollisuuksia on kuitenkin arvioitu suhteellisen toiveikkaiksi myös muuttuvassa ympäristössä. Kohoavat lämpötilat Himalajan vuoristossa kuitenkin pakottavat myös kylmempiin lämpötiloihin sopeutuneet eläin- ja kasvilajit vuoristossa yhä korkeammalle. Esimerkiksi avoimilla alueilla elävät lumileopardin saaliseläimet voivat vähentyä, mikäli puuraja nousee. Puurajan nouseminen uhkaa tuhota jopa kolmanneksen lumileopardin elinympäristöstä pelkästään Himalajalla.
  6. Elinympäristöjen pirstoutuminen nostaa riskiä konflikteihin
    Infrastruktuurin rakentaminen, teollisuus ja ihmisten levittäytyminen uhkaavat pienentää myös lumileopardin elinalueita. Kestämätön metsästys sekä luonnonvaraisten eläinten ja karjan kilpailu elintilasta ovat verottaneet paikoin lumileopardien saaliseläinten määrää. Tämän vuoksi lumileopardit hakeutuvat yhä hanakammin hakemaan saalista ihmisten karjasta. Karjavahingot ovat joillain alueilla johtaneet petovihaan ja salametsästykseen. WWF on kehittänyt vahinkojen torjumiseen ja petovihan hillitsemiseen useita keinoja, esimerkiksi petoja karkottavia valoja, tehokkaampia karja-aitauksia ja vakuutusjärjestelmiä.

Lähde: WWF Suomi

Author: Riikka Pasanen