Naalin pesintä Suomessa on todennäköisempää kuin vuosikymmeniin, ja siksi vapaaehtoiset tutkivat vanhoja pesäpaikkoja Lapissa

Naalin pesintä on varmistettu edellisen kerran Suomessa vuonna 1996. Viime aikoina naalikannat ovat kuitenkin elpyneet monilla Ruotsin ja Norjan tunturialueilla ja Suomessakin naaleista on tehty aiempaa enemmän havaintoja. Kahteen otteeseen on jo ollut pesintäyrityskin, kun naalipari on viihtynyt vanhalla pesäpaikalla ja sen läheisyydessä pidempiä aikoja.

Vuoden 2021 aikana maastoon on toimitettu lisää naalien ruokinta-automaatteja ja parhaillaan on menossa WWF:n ja Metsähallituksen Luontopalveluiden järjestämä naalin pesäpaikkojen inventointikurssi.

Naalit käyttävät tyypillisesti pesinnässään esi-isiensä suotuisiin paikkoihin kaivamia vanhoja luolastoja, jotka säilyvät asumattominakin vuosikymmeniä maastossa tunnistettavina. ”Vanhoja naalin pesäpaikkoja tunnetaan Suomesta noin kaksi ja puoli sataa. Vapaaehtoiset voivat olla meille suureksi avuksi niiden vuosittaisessa tarkistamisessa”, Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila sanoo.

”Ruotsin, Norjan ja Suomen yhteinen naalikanta on tällä hetkellä arviolta 400 aikuista yksilöä. Suojelutoimien avulla naapurimaissa kasvaneen naalikannan myötä realistinen tavoitteemme on saada naali jälleen pesimään myös Suomessa”, WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen sanoo. “Siksi on tärkeää, että mahdolliset pesäpaikat inventoidaan vuosittain. Jos pesintä havaitaan, naalia voidaan auttaa lisäruokinnalla ja tunturialueille levittäytyneen ketun poistopyynnillä”, Tolvanen jatkaa.

Metsähallitus ja WWF järjestävät nyt toisen kerran Suomessa äärimmäisen uhanalaisen naalin pesäpaikkojen inventoijen koulutuksen.

WWF perusti vuosien tauon jälkeen uudelleen naalityöryhmän vuonna 2020 yhdessä Metsähallituksen kanssa koordinoimaan naalin suojelutyötä. Metsähallitus on myös mukana pohjoismaisissa Felles Fjellrev -hankkeissa, ja WWF sai viime vuonna merkittävän tuen naalityölle Fjällrävenin Arctic Fox Initiativelta.

Lähde: WWF Suomi 

Author: Saara Teirikko