Kaikilla on oikeus vaikuttaa yhteisiin metsiimme, mutta mistä tunnistaa suojelun arvoisen metsän?

Vain hälyttävän pieni osa Suomen metsistä on suojeltu lailla. Suuri osa luontoarvoiltaan rikkaista metsistä on niin ikään ilman lain suojaa. Mutta mitkä ovat ne piirteet, joilla voi erottaa suojelun arvoisen metsän tavanomaisesti hoidetusta metsästä?

Monet sanovat tunnistavansa luissaan ja ytimissään suojelun arvoisen metsän. Luonnontilaisessa tai luonnontilaisen kaltaisessa vanhassa metsässä on usein mukavinta olla ja ne ovat rentouttavia ja virkistäviä paikkoja. Näiden metsien suojelu on tärkeää niin luonnon monimuotoisuuden kuin ilmastonkin vuoksi. Kuitenkin esimerkiksi Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vai muutama prosentti. Suuren osan metsistä omistaa valtio, kunnat tai seurakunnat. Mikäli lähdet ajamaan tällaisen julkisomisteisen metsän suojelua, on ensimmäinen työvaihe erottaa tavanomaisesti hoidettu metsä luontoarvoiltaan rikkaasta metsästä.

Esimerkiksi kunnalle tehtävän suojeluesityksen laatimiseen ei tarvita biologin opintoja tai muitakaan erityistaitoja, mutta joitakin huomioita metsän ominaisuuksista siihen kannattaa listata suojelun perusteluiksi. Tässä asiantuntijoiden kanssa laaditut vinkit suojelun arvoisen metsän tunnistamiseen.

Metsässä on paljon lahopuuta.
Lahopuiden määrä on helpoin erottava tekijä monimuotoisuuden kannalta arvokkaan metsän ja hoidetun metsän välillä. Lukuiset metsien uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia lahopuista. Metsistä korjataan usein pois kuolleet puut, joten mikäli näet metsässä pystyyn kuolleita puita tai kaatuneita puunrunkoja, metsä on todennäköisesti suojelun arvoinen eikä se ole ainakaan vielä aktiivisessa talouskäytössä.

Metsä on lajistoltaan ja ikärakenteeltaan monipuolinen.
Luonnonmetsässä on paljon erilaisia puulajeja ja eri-ikäistä puustoa. Aina kasvillisuuden kirjo ei kuitenkaan ole valtava, erityisesti vaikkapa rujoissa kangasmetsissä. Tästä huolimatta lajisto voi olla rikasta muun muassa jäkälien, sienten ja hyönteisten osalta. Metsässä on arvokasta myös muut lajit kuin puut. Jos tunnistat muitakin lajeja, niitä kannattaa toki listata mukaan metsän kuvaukseen.

Suojeluesitystä laatiessa voi luetella vaikkapa paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen avustuksella esimerkiksi alueen lajistoa, lahopuustoa, puulajeja, kasvillisuutta, sieniä tai pesimälinnustoa.

Tavanomaisesta talousmetsästä puusto on usein yksipuolista, samanikäistä ja -kokoista eikä lajien kirjo ole yhtä laaja kuin vanhassa metsässä.

Metsä on ollut pitkään käsittelemättä.
Käsittelemättömissä metsissä näkyy luonnon omat kehityskulut. Lahopuut, pystyyn kuolleet puut, vanhat puut ja pienet taimet muodostavat optimaalisen ympäristön luonnon monimuotoisuudelle. Käsitellyssä metsässä taas näkyy selvästi ihmisen jälki. Niiden puusto on tasaikäistä ja niistä on lahopuut ja pystyynkuolleet puut korjattu.

Näin vaikutat metsien suojeluun ja käyttöön
Suomalaisella metsäluonnolla ei mene niin hyvin kuin yleisesti uskotaan. Metsissämme elää 833 uhanalaista lajia – ja määrä kasvaa, jos metsienkäsittelyssä ei tapahdu muutosta. Onneksi sinäkin voit auttaa! Voit vaikuttaa suuriin metsänomistajiin, kuten valtioon, kuntiin tai seurakuntiin. Vinkkejä saat WWF:n Metsävaikuttamisoppaasta. Jos itse omistat metsää, tutustu WWF:n Metsänhoito-oppaaseen. Oppaan avulla voit suojella luontoa myös talousmetsässäsi.

Lähde: WWFSuomi 

 

Author: Saara Kämppi