Helsingin lintutornit taakseen jättänyt Olli Lamminsalo ihastui Kuusamon luontoon: “Tänne tullaan ulkomailta asti kuvaamaan kuukkeleita ja maakotkia”

WWF:n talvilintukamerassa nähtävät lumiset vaaramaisemat ja maakotkat hurmaavat vuosittain lukuisia luontokuvaajia. Luontokuvausyrittäjä Olli Lamminsalo on käynyt paikalla yli 300 kertaa ja kertoo nyt, mikä tekee siitä ainutlaatuisen. Talvinen metsä on kaunis. Pakkaslumi tuntuu miellyttävältä kenkien alla polkua pitkin kohti vaaran lakea noustessa. Eteenpäin taivaltaessa huomio kiinnittyy useisiin kelopuihin. Nyt ollaan selvästi vanhemmassa metsässä.

Olemme Oulangan kansallispuiston liepeillä Kuusamossa matkalla kohti Kuusamo Nature Photographyn kuvauspaikkaa, jonne on tarkoitus asentaa WWF:n Luontoliven talvilintukamera. Kuusamo Nature Photography on Lamminsalon yritys, joka järjestää Kuusamon alueella luontokuvaajille eläinten ja luonnon kuvaamiseen tarkoitettuja retkiä. Raikkaassa säässä suoritetun reippailun jälkeen metsän keskellä avautuu pieni aukio, jonka reunamille on pystytetty neljä lintujen kuvaamiseen tarkoitettua kojua. Olemme perillä. Maakotkia paikalla näkyy edelleen säännöllisesti. Vanha maakotkapari on kuvauspaikan ruokinnalla tuttu näky.

”Siitä me käymme kädenvääntöä, että kuinka vanhoja nämä kaksi maakotkaa ovat. Minun mielestäni ne ovat yli 25-vuotiaita. Maakotkat ovat kuulemani mukaan eläneet Suomessakin noin 35-vuotiaiksi.”

Vaikka Lamminsalo tunteekin Kuusamon alueen luonnon mainiosti, on hän kotoisin hyvin erilaisista maisemista, Helsingistä. Hän saapui ensimmäistä kertaa Kuusamoon osallistuakseen vuoden 1990 SM-lintumaratoniin ja ihastui alueen luontoon välittömästi. Sen jälkeen pääkaupunkiseudulla kauppiaan töitä tehnyt Lamminsalo alkoi viettää Kuusamossa vuosittain pitkiäkin aikoja, kunnes lopulta muutti paikkakunnalle vuonna 2003.

”Aloitin lintuharrastukseni 1971 Helsingin Viikissä kavereiden kanssa. Havainnot ovat edelleen muistissa. Mukaan tuli sitten myös muuton seurantaa ja rengastelinkin lintuja 10–15 vuoden ajan. Tällä kuvauspaikalla olen käynyt yli 300 kertaa ja ottanut täällä esimerkiksi tuhansia kuvia maakotkista.”
Juttelun lomassa edistyy myös kameran asennus. Kuvassa näkyvälle kelolle asetetut talit ja pähkinät keräävät paikalle heti kymmenittäin talitiaisia, sinitiaisia ja jopa harvinaistuneita hömötiaisia. Linnuille on kuvauspaikalla tarjolla myös maanteiden varsilta kerättyjä haaskoja, kuten jäniksiä, kanalintsuja tai kettujakin. Niitä syövät etenkin maakotkat, harakat ja korpit.

Kirpeässä pakkasessa on erityisen mukavaa, että kuvauskojut ovat lämmitettäviä. Puitteet ovat kunnossa. Sitä kiittelevät Lamminsalon mukaan myös Kuusamo Nature Photographyn asiakkaat. Kun WWF:n livekamera on saatu asennettua ja välittämään kuvaa vastaanottimiin, on aika vetäytyä kauemmas tarkkailemaan lintuja. Ei tarvitse odottaa kovinkaan kauaa, kun ruokintapaikalle ilmestyvät tiaisten seuraksi käpytikka ja palokärki.

Ihastelua jatkuu puolen tunnin ajan, kunnes paikalla olijat hiljentyvät äkisti havaitessaan ruokintapaikan taustalla lehahtavan jotain suurta. Kuin vakuudeksi kaikelle Lamminsalon kertomalle, aukion laidalla kohoavan puun latvaoksille laskeutuu komea maakotka.

Lähde: WWF Suomi

Author: Riikka Pasanen