Muoviroskaa ja mikromuovia löytyy ympäri Suomen rannikkoa – Espoon metron rakentaminen näkyy Suomenlinnassakin

Ympäristöjärjestö WWF keräsi tietoa Itämeren rantojen muoveista viime vuoden keväällä ja syksyllä. Muoviroskia kerättiin seitsemältä rannalta: Oulun Nallikarista, Vaasan Ahvenniemestä, Porin Yyteristä, Eurajoen Laitakarista, Porvoon Sondbystä, Suomenlinnan Patterilahdesta ja Hangon Bellevuesta. Roskaa kerättiin analyyseja varten rannan koosta riippuen 1–3 kohdasta yhtenäisesti määritellyiltä pinta-aloilta.

Helsingin Suomenlinnan ranta oli tutkituista rannoista odotetusti roskaantunein lähialueen runsaan rantarakentamisen takia. ”Suomenlinnan roskista suuri osa oli mereen joutuneita Espoon metron ruiskubetonoinnin muovikuituja. Myös lumen kaadolla mereen voi olla osuutta roskaisuuteen. Virkistyskäyttöön liittyviä roskia löytyi samansuuruisia määriä kuin muiltakin rannoilta”, sanoo WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo. Porin Yyterin ja Hangon Bellevuen rannat olivat puhtaimpia roskasta.

Muoviroskien keruuseen osallistui paikallisia vapaaehtoisia koronatilanteen sallimissa rajoissa. Talkoot toteutettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Pidä saaristo siistinä ry:n (PSS ry) kanssa.

Tietoa kerättiin sekä mikromuovin että suurikokoisen muoviroskan esiintymisestä. Mikromuovin määrä rantahiekassa oli suurin Suomenlinnassa. Toiseksi suurin määrä oli hiukan yllättäen kaupunkikeskustasta syrjässä olevassa Vaasan Ahvenniemessä, minkä jälkeen tulivat Oulun Nallikari, Porin Yyteri ja Eurajoen Laitakari sekä Porvoon Sondby. Hangon Bellevuen rannan näytteestä mikromuovia ei löytynyt lainkaan.

Mikromuovin määriä Suomen rantahiekassa ei juuri ole aiemmin tutkittu. Vain Syke on analysoinut kokeiluluonteisesti mikromuovien määrää hiekkanäytteistä Porvoon ja Kotkan rannoilta. ”Mitä pienempiä hiukkasia tutkitaan, sitä enemmän muovia löytyy. Jo ’suurikokoisen’, yli 0,3 millimetrin suuruisen, mikromuovin löytyminen lähes kaikilta rannoilta melko pienistä näytemääristä paljastaa tarpeen tutkia lisää ja tarkemmin”, Soirinsuo toteaa.

Suurikokoisen rantaroskan analyysissa WWF käytti Pidä Saaristo siistinä ry:n Siisti biitsi -hankkeen lomaketta. Siinä jaotellaan roskat 12 eri alaryhmään, joita ovat muun muassa muovi, lasi ja keramiikka, paperi ja pahvi, puuaines, tupakantumpit ja metalli. Muovi oli keväällä yleisin roskatyyppi Oulun, Porin, Hangon ja Helsingin rannoilla. Erikseen luokiteltu, mutta muovia sisältävä tupakantumppi piti kärkipaikkaa Vaasan ja Porvoon rannoilla. Keramiikka ja lasi oli Eurajoella niukasti muovia yleisempi roskatyyppi. Syksyn tulokset ovat hyvin saman suuntaiset.

Anna Soirinsuon mukaan roskaseuranta tulisi ottaa osaksi rannikolla tapahtuvan ihmistoiminnan vaikutusten selvittämistä. ”Rantaroskien määrä ja laatu olisi otettava mukaan yhdeksi ympäristövaikutusten arvioinnin velvoitetarkkailun mittariksi, kun seurataan ihmisten meriympäristöön kohdistuvien toimien vaikutuksia. Tällaisia toimia ovat muun muassa rakentaminen ja lumen kaato suoraan mereen. Mittareiksi soveltuvat sekä isompi rantaroska että mikromuovi.”

Suomessa tehdään lähivuosina paljon muoviroskaantumisen kitkemiseksi: Tänä vuonna aletaan panna toimeen EU:n kertakäyttömuovituotteita koskevaa lainsäädäntöä ja toteuttaa Suomen muovitiekarttaa. Valmistelussa on myös uusi merenhoidon toimenpideohjelma. ”Näiden toimien vaikuttavuus pitää saada dokumentoitua. Siihen tarvitaan seurantaa. WWF:n kanta on, että rantaroskan seurantaa tulisi jatkossa laajentaa Suomen rannikolla ja sisällyttää rantojen mikromuovien seuranta merenhoidon seurantaan EU:n suosituksen mukaisesti.”

Lähde: WWF Suomi 

Author: Saara Teirikko