Biomuovi kärsii viherpesusta – pahimmat ympäristöhaitat kulminoituvat kertakäyttökulttuuriin

Ekologiselta kuulostavan biomuovin osalta ympäristöystävällisyyttä on haastavaa arvioida, sillä biomuovitermistön käytölle ei toistaiseksi ole virallisia rajoitteita. LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä työskentelevä tekniikan tohtori Ossi Martikka arvelee sekavan terminologian ja tiedonpuutteen aiheuttavan hämmennystä biomuoveista puhuttaessa. Kiertotaloustrendin saattelemana myös biomuovitermistöä käytetään yhä enemmän.

Sertifikaattien ja kriteerien puute tekee biomuovien markkinoinnista puutteellisen. Biomuovi ei ole automaattisesti ympäristölle parempaa tai päästöttömämpää ja elinkaaren hiilijalanjälki voi olla jopa suurempi verrattuna muihin materiaaleihin. Pahimmillaan kuluttajien tiedonpuute johtaa ympäristöhaittoihin, jos esimerkiksi vääränlainen biomuovi joutuu kotikompostiin tai luontoon. ”Todella harvassa ovat biopohjaiset muovit, jotka kompostoituisivat kotioloissa. Biohajoavakaan muovi, esimerkiksi PLA, ei kompostoidu luonnossa, eikä kotikompostissa. Se vaatii vajaan 60 asteen lämpötilan, jotta sen hydrolyysi käynnistyy. Suomessa harvalla on niin paljoa lämpöä kompostissaan, edes kesällä. Tämäkin voi hämmentää kuluttajaa, sillä kyseessä on biohajoava tuote, mutta todellisuudessa kompostoituminen vaatii teollisen käsittelyn.”

Kertakäyttöisyys vaikuttaa sekä tekstiileissä että erinäisissä pakkauksissa, vaikka kertakäyttökulttuuria pitäisi vähentää tai mieluusti välttää. Biohajoava ja biopohjainen muovi toimii sellaisissa tuotteissa, joissa on riski, että ne päätyvät luontoon. Biomuoveilla on mahdollista korvata valtamuovit, mutta lähtökohtaisesti minkään tuotteen ei pitäisi joutua luontoon.

Biomuovi on vielä kallista ja ympäristöystävällisyys on riippuvainen tuotantotavoista. Bioperäisiä ja -hajoavia tuotteita näkee lähes joka kaupan ja ravintolan hyllyllä, mutta ympäristövaikutuksia on hyvä kyseenalaistaa. Tarvitaan vakiintunutta terminologiaa, joka perustuu faktatietoon ja pyyntö pitäisi tulla kuluttajien suunnasta. Martikan mukaan ekologisuuden pitäisi olla osa tämän päivän kansalaistaitoa, jota voisi opettaa jo koulussa.

» Lue koko artikkeli täältä

Lähde: LAB-ammattikorkeakoulu 

Author: Saara Teirikko